Avainsana: Yle
-
Kuunneltavaa
Elämäni kansalaisena on tietokirja. Sen kirjastoluokitus on Sosiologia: Sosiaaliset järjestelmät. Päätin kuitenkin kirjoittaa ajatukseni sosiaalisista järjestelmistä oman lapsuuteni puitteisiin. Seurauksena oli tietenkin se, että olen päätynyt puhumaan mediassa itsestäni ja perheestäni enemmän kuin olisin toivonut. Mutta itse valitsin käsittelytavan, oma vika. Näissä ohjelmissa olen saanut ujutettua aika paljon yhteiskuntaa mukaan: MTV3 Viiden jälkeen (kohdasta 52:25)…
-
Näpit irti asumistuesta (Yle)
Hallitusohjelman sisältö pelottaa niin, että oli ihan vaikea valita, mistä kirjoittaa tässä neuvotteluiden aikana. Valitsin asumistuen. Sen leikkaaminen on monin tavoin epäloogista. Sama audiona. Nyt onkin jännä tilanne, kun minulla on kolumnin deadline tällä viikolla, mutta se julkaistaan luultavasti vasta kun tiedämme, mitä uusi hallitus aikoo. Mitähän sitä osaisi sanoa?
-
Luottamuksesta (Yle)
Ne ihmiset, jotka luottavat yhteiskuntaan, yleensä myös äänestävät ja osallistuvat muillakin tavoilla. Mutta jos yhteiskunta on kohdellut huonosti, on johdonmukaista välttää yhteistyötä. Kirjoitin vaalien jälkeen Ylellä äänestämättömyydestä. Sama audiona.
-
Miksi koulutus periytyy (Yle)
Koulutuksen periytymistä pidetään merkkinä luokkayhteiskunnasta. Meillä Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on pitkään ollut suurta, mutta viime vuosina on taas uudestaan nähty merkkejä koulutuksen periytyvyydestä. Pohdin Ylellä, mistä se johtuu. Kolme syytä mahtui kolumniin. Lisää aiheesta kirjassa Elämäni kansalaisena. Ykköskolumnit voi myös kuunnella.
-
Yle: Lääkärin pitää kysyä rahasta
Köyhyyden ja sairauden liitto on ikiaikainen, ja hyvinvointivaltio on yritys lyödä kiilaa niiden väliin. Kirjoitin lääkejutuista Ylelle tammikuun alussa. Sama audiona. Lääkkeiden hinnoista voisi kirjoittaa kymmenen kolumnia. Ikävä kyllä yhteen mahtuu yleensä vain yksi asia. Huoh.
-
Ylellä: Päivystys pelottaa
”Päivystyspotilaana olisi apua hyvistä hermoista, sillä käytävällä on istuttava usein tuntikausia. Ahdistuskohtauksen kourissa se on liki mahdotonta. Kaikki aistit ovat terävöityneet, ja sattuu johonkin tai kaikkialle. Ympärillä on tuntematonta, sairasta porukkaa, joiden hermostuneisuus lisää ahdistukseen kuuluvaa irrationaalista kauhua.” Päivystyksen ruuhkista on puhuttu tänä talvena. Ikävä kyllä se ei ennenkään ole ollut psykiatrian potilaille turvallinen paikka.…
-
Yle: Terapia ei oikeastaan ole kivaa
Olisipa terapia yhtä helppoa ja kivaa kuin metsässä samoilu tai muut harrastukset. Marraskuussa kirjoitin Ylelle, miten hassulta tuntuu, kun kaikenmoista mukavaa puuhaa sanotaan terapiaksi. Jotkuthan sanovat jopa koiraa terapeutikseen. Minun koirani ei osaa (vielä) edes puhua – eikä psykoterapeuttini onneksi nuole naamaani aamulla.
-
Neuvolamuistoja
Koska neuvolatoiminta täyttää tänä vuonna sata, muistelin lasteni neuvola-aikoja Ylellä. En yleensä piittaa huutelijoista, mutta tällä kertaa osaa palautteesta satutti. Osa lukijoista vaati saada tietää, miten sairauteni sitten vaikutti lapsiin. Ei sellaista voi julkisesti kertoa! Lapsillani on oikeus yksityisyyteen. Osa ilmoitti, että minulla näyttää menevän hyvin, joten marina on turhaa. Heille muistutan, toki turhaan, että…
-
Eristys muistutti tuberkuloosista
Sairastin kesällä koronan. Tauti ei ollut paha, ja seitsemän päivän eristys oli inspiroivaa aikaa. Googlettelin tietoa tuberkuloosiepidemiasta ja suunnittelin parantolaromaania. Sitten pääsin ulos ja unohdin romaanin, mutta Ylelle syntyi kolumni tubista. Areenasta löytyy sama audiona.
-
Toimeentulotuki herätti keskustelua
En ole koskaan mistään tekstistä saanut niin paljon palautetta kuin heinäkuisesta Ylen kolumnista, joka koski toimeentulotuen ongelmia. Saan tosi paljon yksityisviestejä, joiden lähettäjät kertovat omasta elämäntilanteestaan. Haluaisin osata auttaa mutta en osaa enkä voi. Kommentoikaa somessa, jakakaa viestiä, kirjoittakaa kansanedustajille tai muille vaikuttajilla. Minä vain kirjoitan silloin tällöin kolumneja henkeni pitimiksi, siinä kaikki. Mutta jokainen…
Auli Viitala 