-
Koti SuomiAreenassa
Osallistun SuomiAreenassa tiistaina keskusteluun, joka koskee asumisen hintaa. Kutsun esittivät Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ja Takuusäätiö. MTV Katsomo näyttää keskustelun suorana ja tulee siitä tallennekin nähtäväksi. Näkökulmani on, että asunnot ovat ihmisten koteja. Ei riitä, että kaikilla on asunto. Oikeus on myös siihen, että se on koti. Kerron lisää Porissa, jos saan suunvuoron. Muussa…
-
Kuunneltavaa
Elämäni kansalaisena on tietokirja. Sen kirjastoluokitus on Sosiologia: Sosiaaliset järjestelmät. Päätin kuitenkin kirjoittaa ajatukseni sosiaalisista järjestelmistä oman lapsuuteni puitteisiin. Seurauksena oli tietenkin se, että olen päätynyt puhumaan mediassa itsestäni ja perheestäni enemmän kuin olisin toivonut. Mutta itse valitsin käsittelytavan, oma vika. Näissä ohjelmissa olen saanut ujutettua aika paljon yhteiskuntaa mukaan: MTV3 Viiden jälkeen (kohdasta 52:25)…
-
Kesälahti <3 <3 <3
Menin Kesälahdelle pariksi viikoksi kirjoittamaan, koska residenssi oli edullinen ja siellä oli tilaa. Rakastuin kulttuuritalo Sovintolaan, kesälahtelaisiin ja itse paikkakuntaan. Vireä, luova, avoin paikka, jossa rakkaus kulttuuriin, elämään ja kanssaihmisiin näkyy ja tuntuu. Ah! Kuvassa Mikko Makkonen esittelee ad libris -kokoelmaansa minulle ja Maija Ala-Nikkolalle. Mikko kertoi minulle kirjojen keräilijänä myös, millainen on hyvä omistuskirjoitus.…
-
Näpit irti asumistuesta (Yle)
Hallitusohjelman sisältö pelottaa niin, että oli ihan vaikea valita, mistä kirjoittaa tässä neuvotteluiden aikana. Valitsin asumistuen. Sen leikkaaminen on monin tavoin epäloogista. Sama audiona. Nyt onkin jännä tilanne, kun minulla on kolumnin deadline tällä viikolla, mutta se julkaistaan luultavasti vasta kun tiedämme, mitä uusi hallitus aikoo. Mitähän sitä osaisi sanoa?
-
Luottamuksesta (Yle)
Ne ihmiset, jotka luottavat yhteiskuntaan, yleensä myös äänestävät ja osallistuvat muillakin tavoilla. Mutta jos yhteiskunta on kohdellut huonosti, on johdonmukaista välttää yhteistyötä. Kirjoitin vaalien jälkeen Ylellä äänestämättömyydestä. Sama audiona.
-
Amma tykkäsi, Marjatta ei
En kauheasti seuraa blogeja, mutta kaksi sattui silmään äskettäin. Marjatan kirjojen Marjatta Mentula kyllästyi siihen, että korostin luokkaeroja Elämäni kansalaisessa. Hän kirjoittaa samassa yhteydessä kirjoista, jota rakastan ja arvostan: Annie Ernaux’n Isästä ja Äidistä. Luin ne vasta kun Kansalainen oli ilmestynyt. Muuten ne varmaan olisivat vaikuttaneet kovastikin omaan työhöni. Amman lukihetkien Aino-Maria Savolainen taas tykkäsi…
-
ET-lehdessä nuorisolaisena
ET halusi juttuunsa (8/23) mukaan iskän, koska minä olen niin nuori. Olen pian 48 enkä taida olla enää mihinkään muuhun liian nuori kuin ET-lehteen. Nämä ihkut kuvat otti Piia Arnould. Osa Elämäni kansalaisen lukijoista on varmaan ihastunut isääni (ja äitiini myös). Teidän iloksenne Avussa ilmestyi vastikään tosi symppis haastattelu sarjamuuttajaisästäni.
-
Voima: ”Taidokas ja rohkea”
Ensimmäisen arvostelun Elämäni kansalaisesta kirjoitti Kulttuuritoimituksen Eli Harju, joka antoi 4/5 tähteä. ”Osa toteamuksista on pohjimmiltaan hävettävän yksinkertaisia, mutta niitä lukiessa häpeää enemmän itsensä kuin kirjoittajan puolesta. Miksi en ole jo ajatellut itse, että kapitalismissa ihmiset toimittavat itse niitä likaisia tehtäviä, joista kommunistisia valtioita paheksutaan? Arvion voi lukea vapaasti. Ja Kulttuuritoimitusta kannattaa muutenkin seurata. Tommosta…
-
”Vuosi 1980 oli huikea:” – Kodin Kuvalehti
Olen kevään aikana joutunut tottumaan siihen, että muut toimittajat kirjoittavat minusta. Ja toisinaan jopa minämuodossa! Kodin Kuvalehdessä 8/23 Elämäni kansalaisena oli juttusarjassa Ensimmäinen lause. Lehti ei ole enää myynnissä, mutta joka onnistuu löytämään sen kirjastosta tai kampaajalta, saa lukea myös ihanan jutun Aina Bergrothista. Hän on kyl upee taiteilija, sanon vaan!
-
Elämäni julkkarit
Kirja kannatti kirjoittaa vaikka vain julkkareitten takia. Oli hurjat ja hauskat juhlat. Lopuksi isä vielä putosi lavalta, mutta tuli alas niin hienosti kierähtäen, että selvisi vammoitta. Kuvassa on pitkäaikainen ja rakas ystäväni Aija Salo. Kirjan lukeneet tietävät, että minua kiehtoo Taistelevien metsojen suosio. Siitä on vähintään kymmeniä tuhansia kopioita suomalaisten seinillä ja varastoissa. Melkein joka…